Kirjallisuusessee

Nobel palkinnon saaneen kirjailijan John Steinbeckin Helmi romaani kertoo köyhän intiaaniperheen elämästä, joka saa ratkaisevan käänteen, kun perheenisä Kino löytää suuren helmen. Köyhyys, jota Steinbeck teoksessaan kuvaa, esiintyy myös monissa muissa hänen romaaneissaan. Steinbeckin ensimmäiset romaanit eivät saaneet kovin suurta huomiota. Vuonna 1947 julkaistusta Helmestä tuli kuitenkin varsinainen bestseller. Monet ovat sanoneet Steinbeckin Helmeä klassikoksi, joka on helmien helmi. Kirjan tapahtumat sijoittuvat todennäköisesti 1800-luvun Meksikoon, mutta kirja ei kerro tätä suoraan.

Kirjan päähenkilö on helmenkalastaja Kino, joka elättää perhettään etsimällä helmiä simpukoista. Hän on uhkarohkea ja vastuuntuntoinen isä, joka on aina valmis uhraamaan henkensä perheensä puolesta. Kinon vaimo on nimeltään Juana, ja perheeseen kuuluu myös vauva, jonka nimi on Coyotito. Kirjan sivuhenkilöitä ovat Kinon veli Juan, lääkäri ja mieskolmikko, jonka päämääränä on ryöstää helmi ja tappaa Kinon perhe. Taustahenkilöinä kirjassa ovat naapurit, jotka lähes kaikki olivat helmenpyytäjiä, sekä juonittelevat helmenostajat. Mielestäni romaanissa ei ollut juurikaan panostettu henkilöhahmojen piirteisiin, mikä toisaalta laimensi kirjaa. Ainoastaan lääkäriä kuvailtiin monipuolisesti: hän oli lihava, ahne ja eli todella ylellistä elämää.

Teoksen alussa perhe on hyvin köyhä.  Lasta on pistänyt skorpioni ja hän olisi tarvinnut apua, mutta lääkärinhoitokin jää rahapulan takia haaveeksi. Lääkäri toteaa vain: ”Eikö minulla ole parempaa tekemistä kuin parannella pienten intiaanilasten hyönteispuremia? Olen lääkäri, en eläinlääkäri”. Repliikki kuvaa hyvin sitä, miten intiaaneihin suhtauduttiin aikaisemmin. Pian Kinoa kohtaa kuitenkin onnenpotku—hän löytää lokinmunan kokoisen helmen, joka on äärettömän arvokas. Kino haaveilee nyt siitä, miten perheen tulevaisuus tulee muuttumaan, kun hän myisi helmen. Hän tuumailee: ”Hankin uuden talon, laitan lapseni kouluun ja ostan kiväärin”. Suunnitelmat eivät kuitenkaan toteudu.  Helmenostajat yrittävät huijata tarjoamalla helmestä vain pilkkahinnan. Mikä pahinta, ihmiset tulevat kateellisiksi ja yrittävät murhata Kinon ja varastaa helmen. Lisäksi Juana on sitä mieltä, että helmi on kirottu ja tuottaa huonoa onnea. Kirja huipentuukin siihen, että Juana heittää epäonnen helmen lopulta merten syvyyksiin.

Kirjan keskeisiä teemoja ovat ahneus, hyödyn tavoittelu keinoja kaihtamatta sekä kateus, joka puolestaan tuo esille ihmisen raadollisimmat piirteet. Romaanin teesinä on selvä viesti: ”Kuinka paljon pahaa ahneus voi saada ihmisessä aikaan?”   

Steinbeckin Helmi oli kokonaisuudessaan positiivinen lukukokemus, vaikka en tuntenutkaan kirjailijaa aiemmin. Kerronta oli sujuvaa ja pidin kirjan syvällisestä teemasta. Uskon, että tämä teos on useimpien lukijoiden mieleen.

Luettuani kirjan nyt loppuun täytyy sanoa, että kirja oli onnistunut valinta. Mielestäni kirjan teemana on kateus, mutta se voisi aivan hyvin olla myös ihmisen ahneus. Helmen ostajat eivät esimerkiksi olisi tarjonneet helmestä kuin pilkkahinnan ja jopa nunnat tulivat vaatimaan kymmenyksiään helmestä.

Kateus toi puolestaan esille ihmisen raadollisimmat piirteet. Kinon helmi yritettiin varastaa moneen otteeseen ja hänet yritettiin monesti jopa tappaa. Niinpä perhe pakenee aikomuksenaan myydä helmi pääkaupungissa. Heitä lähdetään kuitenkin seuraamaan ja tapahtumat huipentuvat neljän ihmisen kuolemaan. Loppuratkaisu oli mielestäni erikoinen ja mielenkiintoni säilyi kirjan viimeisille sivuille asti.

Sain vihdoin aloitettua tämän äidinkielen lukupäiväkirjan työstämisen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Valitsin kirjaksi siis jo äidinkielen kurssin alussa John Steinbeckin Helmen, koska äitini kehui kyseistä teosta hyväksi. Aiemmin minulle tuntematon Steinbeck on kuuluisa amerikkalainen kirjailija, joka on saanut Nobel palkinnon vuonna 1962. Helmen hän kirjoitti jo vuonna 1947.

Kirjan lukemisen aloitin tänään ja nyt olen päässyt siinä lähes loppuun, koska se on hyvin mukaansatempaava ja juoni etenee sujuvasti. Kirja kertoo köyhästä intiaaniperheestä, joka asuu huonokuntoisessa risumajassa lähellä rantaa. Perheeseen kuuluu kirjan päähenkilö Kino, hänen vaimonsa Juana ja pieni lapsi Coyotito. Kino on ammatiltaan helmenkalastaja, joka yrittää epätoivoisesti elättää perhettään etsimällä helmiä simpukoista. Eräänä päivänä perheen pienokaista pistää skorpioni. Vanhemmat yrittävät viedä lapsen lääkäriin, mutta tämä ei suostu hoitamaan lasta ilman korvausta. Hän toteaa vain: ”Eikö minulla ole parempaa tekemistä kuin parannella pienten intiaanilasten hyönteispuremia? Olen lääkäri, en eläinlääkäri.” Mielestäni kirja kuvaa köyhien intiaanien kohtelua hyvin realistisesti, sillä ennen rikkaat tosiaankin suhtautuivat heihin kuin eläimiin.

Kino kuitenkin löytää maailman isoimman helmen ja nyt näyttää siltä, että perheen taloudellinen tilanne kohenee. Hän suunnittelee myyvänsä helmen hyvään hintaan ja miettii mitä kaikkea sillä rahalla voisi hankkia. Hän unelmoi uudesta talosta, vaatteista, kivääristä ja poikansa kouluun menemisestä. Olisihan se hienoa, jos edes hänen poikansa oppisi lukemaan ja kirjoittamaan! Pian hän kuitenkin tajuaa tilanteen todellisen laidan: hänen perheensä on joutunut jatkuvan kateuden ja juonittelun kohteeksi. Juana huomaa helmen tuovan huonoa onnea ja tästä alkaa perheen selviytymistarina. Luen kirjan loppuun huomenna.