Sain vihdoin aloitettua tämän äidinkielen lukupäiväkirjan työstämisen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Valitsin kirjaksi siis jo äidinkielen kurssin alussa John Steinbeckin Helmen, koska äitini kehui kyseistä teosta hyväksi. Aiemmin minulle tuntematon Steinbeck on kuuluisa amerikkalainen kirjailija, joka on saanut Nobel palkinnon vuonna 1962. Helmen hän kirjoitti jo vuonna 1947.

Kirjan lukemisen aloitin tänään ja nyt olen päässyt siinä lähes loppuun, koska se on hyvin mukaansatempaava ja juoni etenee sujuvasti. Kirja kertoo köyhästä intiaaniperheestä, joka asuu huonokuntoisessa risumajassa lähellä rantaa. Perheeseen kuuluu kirjan päähenkilö Kino, hänen vaimonsa Juana ja pieni lapsi Coyotito. Kino on ammatiltaan helmenkalastaja, joka yrittää epätoivoisesti elättää perhettään etsimällä helmiä simpukoista. Eräänä päivänä perheen pienokaista pistää skorpioni. Vanhemmat yrittävät viedä lapsen lääkäriin, mutta tämä ei suostu hoitamaan lasta ilman korvausta. Hän toteaa vain: ”Eikö minulla ole parempaa tekemistä kuin parannella pienten intiaanilasten hyönteispuremia? Olen lääkäri, en eläinlääkäri.” Mielestäni kirja kuvaa köyhien intiaanien kohtelua hyvin realistisesti, sillä ennen rikkaat tosiaankin suhtautuivat heihin kuin eläimiin.

Kino kuitenkin löytää maailman isoimman helmen ja nyt näyttää siltä, että perheen taloudellinen tilanne kohenee. Hän suunnittelee myyvänsä helmen hyvään hintaan ja miettii mitä kaikkea sillä rahalla voisi hankkia. Hän unelmoi uudesta talosta, vaatteista, kivääristä ja poikansa kouluun menemisestä. Olisihan se hienoa, jos edes hänen poikansa oppisi lukemaan ja kirjoittamaan! Pian hän kuitenkin tajuaa tilanteen todellisen laidan: hänen perheensä on joutunut jatkuvan kateuden ja juonittelun kohteeksi. Juana huomaa helmen tuovan huonoa onnea ja tästä alkaa perheen selviytymistarina. Luen kirjan loppuun huomenna.